Tietää, tuntea, osata, voida, pystyä, onnistua ja selviytyä: miksi ”osaan” ei tarkoita ”onnistuin”?
Tieto, taito, mahdollisuus, toimintakyky ja onnistuminen suomen kielessä – ja mitä tapahtuu, kun ihminen ei hallitse kaikkia olosuhteita?
Tiedän, miten se tehdään.
Osaan tehdä sen.
Voin tehdä sen.
Pystyn tekemään sen.
Onnistuin tekemään sen.
Se onnistui minulta.
Selvisin siitä.
Nämä lauseet voivat kuvata samaa ihmistä ja samaa tehtävää.
Silti ne eivät kerro samaa asiaa.
Ihminen voi tietää oikean ratkaisun mutta olla kykenemätön toteuttamaan sitä.
Hän voi hallita tarvittavan taidon mutta olla tilanteessa, jossa toimiminen ei ole mahdollista.
Hän voi yrittää ja epäonnistua.
Hän voi onnistua sattumalta.
Ja joskus hän voi selviytyä vaikeasta tilanteesta, vaikka alkuperäinen tavoite jäisi saavuttamatta.
Suomen kieli tarjoaa näiden erojen ilmaisemiseen poikkeuksellisen kiinnostavia keinoja.
Erityisen huomionarvoista on, että onnistumista voidaan kuvata sekä ihmisen toimintana että tapahtumana, jonka onnistuminen ikään kuin arvioidaan suhteessa ihmiseen.
”Minä onnistuin” ja ”se onnistui minulta” voivat viitata samaan lopputulokseen, mutta ne eivät rakenna tilannetta aivan samalla tavalla.
Tämä ero avaa näkymän siihen, miten kieli järjestää toiminnan, vastuun, mahdollisuuden ja tuloksen.
1. Tietää: kun kysymys koskee tietoa
Aloitetaan yksinkertaisesta lauseesta:
Tiedän vastauksen.
Puhuja ilmoittaa, että hänellä on vastausta koskeva tieto.
Vertaa:
Tiedän, missä avain on.
Tiedän, miten laite toimii.
Tiedän, miksi kokous peruttiin.
Kaikissa esimerkeissä puhutaan tiedosta, mutta tiedon kohde vaihtelee.
Ensimmäisessä tiedetään sijainti.
Toisessa tunnetaan toimintaperiaate.
Kolmannessa tiedetään syy.
Mikään näistä lauseista ei yksin todista, että puhuja pystyy muuttamaan tilannetta.
Voin tietää, miksi laite ei käynnisty, vaikka minulla ei olisi välineitä sen korjaamiseen.
Siksi seuraava lause on täysin mahdollinen:
Tiedän, mikä ongelma on, mutta en pysty korjaamaan sitä.
Tieto ja toimintakyky eivät ole sama asia.
2. Tuntea: kun tieto liittyy tuttuuteen
Verrataan kahta lausetta:
Tiedän, missä Helsinki sijaitsee.
Tunnen Helsingin hyvin.
Ensimmäinen ilmaisee sijaintitietoa.
Toinen kertoo kaupungin tuntemisesta.
Henkilö voi tietää Helsingin sijainnin mutta olla käymättä siellä koskaan.
Hän voi myös tuntea kaupungin kadut, kaupunginosat ja liikenneyhteydet.
Sama ero näkyy ihmisistä puhuttaessa:
Tiedän, kuka hän on.
Tunnen hänet.
Ensimmäisessä lauseessa tiedetään henkilön henkilöllisyys.
Toinen ilmaisee tavallisesti jonkinlaista henkilökohtaista tuttuutta.
Mutta tuntea ei rajoitu ihmisiin tai paikkoihin.
Voimme sanoa myös:
Tunnen tämän menetelmän.
Tunnen säännöt.
Tunnen oloni epävarmaksi.
Viimeisessä esimerkissä kyse ei ole enää tiedosta vaan kokemuksesta tai tuntemuksesta.
Tämä osoittaa, ettei verbejä tietää ja tuntea kannata opettaa vain kahden sanakirjavastineen avulla.
3. Osata: tieto muuttuu taidoksi
Katsotaan seuraavia lauseita:
Tiedän, miten uidaan.
Osaan uida.
Ensimmäinen lause voi tarkoittaa, että puhuja ymmärtää uimisen periaatteet.
Toinen ilmaisee yleensä käytännöllistä uimataitoa.
Ihminen voi lukea uintitekniikasta, katsoa opetusvideoita ja selittää oikeat liikkeet.
Silti hän ei välttämättä osaa uida.
Siksi voimme sanoa:
Tiedän teoriassa, miten se tehdään, mutta en vielä osaa tehdä sitä.
Sana vielä on tässä tärkeä.
Se esittää osaamisen puutteen tilanteena, joka voi muuttua.
En osaa ei siis välttämättä tarkoita, etten voisi koskaan oppia.
4. Osata ei tarkoita aina vain teknistä taitoa
Verbiä osata käytetään myös tilanteissa, joissa kyse on sopivasta toimintatavasta.
Esimerkiksi:
Hän osaa käyttäytyä.
Tämä ei tarkoita vain sitä, että hän tuntee käyttäytymissäännöt.
Lause voi kertoa hänen kykenevän toimimaan sosiaalisesti sopivalla tavalla.
Samoin:
Hän osaa kuunnella.
Kyse ei ole pelkästään kuulokyvystä.
Lause voi tarkoittaa, että henkilö osaa antaa toiselle tilaa, kiinnittää huomiota ja reagoida tilanteeseen tarkoituksenmukaisesti.
Tässä osata liittyy myös harkintaan.
Osaaminen ei ole aina mekaanisen toiminnon suorittamista.
Joskus se on oikean toimintatavan valitsemista.
5. Voida: kun toiminta on mahdollista
Verrataan:
Osaan ajaa autoa.
Voin ajaa autoa.
Ensimmäinen lause kertoo tavallisesti ajotaidosta.
Toinen voi tarkoittaa, että ajaminen on tietyssä tilanteessa mahdollista.
Henkilö voi sanoa:
Osaan ajaa autoa, mutta en voi ajaa tänään.
Miksi?
Hänellä ei ehkä ole autoa käytettävissään.
Hän voi olla väsynyt.
Hänellä voi olla jokin muu este.
Ajotaito ei ole kadonnut.
Olosuhteet eivät vain mahdollista sen käyttämistä.
Toisaalta voida voi liittyä myös yleiseen mahdollisuuteen:
Huomenna voi sataa.
Tässä ei puhuta kenenkään taidosta.
Puhutaan tapahtuman mahdollisuudesta.
6. Voida ja saada: mahdollisuus ei ole lupa
Ajatellaan seuraavia lauseita:
Voin avata oven.
Saan avata oven.
Ensimmäinen voi ilmaista mahdollisuutta tai kykyä.
Toinen voi ilmaista lupaa.
Voimme yhdistää ne:
Voin avata oven, mutta en saa.
Henkilöllä on kyky tai mahdollisuus avata ovi.
Hänellä ei kuitenkaan ole lupaa siihen.
Myös päinvastainen tilanne on mahdollinen:
Saan avata oven, mutta en pysty.
Lupa on olemassa.
Toimintakyky tai käytännöllinen mahdollisuus puuttuu.
Tämä ero on tärkeä esimerkiksi työpaikalla.
Se, että työntekijä pystyy teknisesti suorittamaan toimenpiteen, ei vielä tarkoita, että hänellä olisi oikeus tehdä se.
7. Pystyä: kun tarkastellaan toimintakykyä
Verrataan:
Voin nostaa laatikon.
Pystyn nostamaan laatikon.
Lauseet voivat tarkoittaa lähes samaa.
Silti pystyä tuo monissa tilanteissa selvemmin esiin sen, riittävätkö henkilön voimavarat tai muut edellytykset toimintaan.
Esimerkiksi:
En pysty nostamaan tätä laatikkoa yksin.
Tässä puhuja voi viitata fyysiseen rajoitukseen.
Mutta pystyä ei koske vain fyysisiä tehtäviä.
Voimme sanoa:
En pysty keskittymään.
En pysty tekemään päätöstä juuri nyt.
Pystyn työskentelemään paineen alla.
Toimintakyky voi siis olla fyysistä, henkistä tai tilanteeseen liittyvää.
8. Osaan tehdä, voin tehdä, pystyn tekemään
Tässä näkyy yksi suomen kieliopin kiinnostavimmista yksityiskohdista.
Osaan tehdä.
Voin tehdä.
Pystyn tekemään.
Verbit osata ja voida yhdistyvät tässä A-infinitiiviin:
tehdä
Mutta pystyä yhdistyy yleiskielessä MA-infinitiivin illatiivimuotoon:
tekemään
Sama näkyy muissa esimerkeissä:
Osaan uida.
Voin uida.
Pystyn uimaan.
Ja:
Osaan puhua suomea.
Voin puhua suomea.
Pystyn puhumaan suomea.
Tässä ei ole kyse vain erilaisista sanavalinnoista.
Myös verbin vaatima rakenne muuttuu.
Puhekielessä voi kuulla muotoja kuten pystyn tehdä, mutta yleiskielen mukainen rakenne on pystyn tekemään.
9. ”En osaa” ja ”en pysty”: kaksi erilaista ongelmaa
Kuvitellaan oppilas, joka yrittää ratkaista matemaattista tehtävää.
Hän sanoo:
En osaa ratkaista tätä tehtävää.
Tämä voi tarkoittaa, ettei hän hallitse tarvittavaa menetelmää.
Toinen oppilas sanoo:
En pysty ratkaisemaan tätä tehtävää juuri nyt.
Hän voi tuntea menetelmän mutta olla esimerkiksi liian väsynyt keskittyäkseen.
Kolmas sanoo:
En voi ratkaista tehtävää, koska minulla ei ole tarvittavia tietoja.
Nyt este on selitetty erikseen.
Nämä erot ovat opetuksessa tärkeitä.
Jos ongelma on puuttuva taito, tarvitaan harjoittelua.
Jos ongelma on kuormitus, tarvitaan ehkä tauko tai olosuhteiden muuttamista.
Jos ongelma on puuttuva tieto, tarvitaan lisätietoa.
Sama näkyvä epäonnistuminen ei aina johdu samasta syystä.
10. Kyetä: toinen tapa ilmaista toimintakykyä
Suomessa käytetään myös verbiä kyetä.
Esimerkiksi:
Hän kykenee tekemään vaikeita päätöksiä.
En kykene vastaamaan tähän kysymykseen.
Kyetä ja pystyä voivat monissa yhteyksissä korvata toisensa.
Kyetä voi kuitenkin kuulostaa joissakin tilanteissa muodollisemmalta.
Molemmat yhdistyvät yleiskielessä esimerkiksi muotoon:
tekemään
Ei siis kannata olettaa, että sama merkitys tarkoittaa aina samaa kieliopillista rakennetta.
Kieliopillinen käyttäytyminen kuuluu myös sanan käyttöön.
11. Onnistua: kyky ei vielä ole tulos
Verrataan:
Osaan tehdä sen.
Onnistuin tekemään sen.
Ensimmäinen ilmaisee osaamista.
Toinen kertoo onnistuneesta suorituksesta.
Ihminen voi osata jonkin asian mutta epäonnistua yksittäisessä yrityksessä.
Esimerkiksi kokenut kuljettaja voi tehdä ajovirheen.
Taitava kokki voi epäonnistua reseptissä.
Kokenut esiintyjä voi unohtaa sanansa.
Yksi epäonnistuminen ei välttämättä osoita, ettei taitoa ole.
Samoin yksi onnistuminen ei vielä todista pysyvää osaamista.
Tämä ero on tärkeä, kun arvioimme oppimista ja suorituksia.
12. Onnistuin tekemään sen: tekijä on lauseen keskiössä
Lauseessa:
Onnistuin avaamaan oven.
puhuja esittää itsensä onnistuneen toiminnan tekijänä.
Muoto:
onnistuin
on verbin onnistua ensimmäisen persoonan menneen ajan muoto.
Tarkastellaan toista esimerkkiä:
Onnistuin ratkaisemaan ongelman.
Tässä onnistuminen liitetään suoraan puhujaan.
Mutta suomi tarjoaa myös toisenlaisen näkökulman.
Voimme sanoa:
Ongelman ratkaiseminen onnistui minulta.
Nyt onnistunut toiminta on lauseen keskeinen asia.
Puhuja ilmaistaan muodolla minulta.
Tämä ero ansaitsee tarkemman tutkimisen.
13. ”Minulta se onnistuu”: mitä tapahtui tekijälle?
Katsotaan:
Minä onnistun siinä.
Ja:
Se onnistuu minulta.
Ensimmäisessä lauseessa minä on tavallinen subjekti.
Toisessa lauseessa se on subjekti, ja minulta ilmaisee henkilöä, jonka osalta tekeminen onnistuu.
Muoto minulta on pronominin minä ablatiivi.
Sitä ei pidä tulkita tässä vain konkreettiseksi liikkeeksi pois jostakin paikasta.
Suomen sijamuodot voivat osallistua monenlaisiin merkitysrakenteisiin.
Ilmaus:
Se onnistuu minulta.
voi tarkoittaa, että kyseinen tehtävä onnistuu puhujalta.
Tämä ei tee ihmisestä merkityksetöntä.
Mutta se muuttaa sitä, miten ihminen ja onnistuminen sijoittuvat lauseeseen.
14. Onnistuin ja onnistui minulta: ovatko ne synonyymejä?
Ajatellaan kahta lausetta:
Onnistuin korjaamaan pyörän.
Pyörän korjaaminen onnistui minulta.
Molemmat voivat kuvata onnistunutta korjausta.
Ensimmäisessä henkilö on selvästi lauseen subjektina.
Toisessa korjaaminen esitetään asiana, joka onnistui tältä henkilöltä.
Jälkimmäinen voi sopia tilanteeseen, jossa arvioidaan, onnistuuko tietty tehtävä joltain ihmiseltä.
Esimerkiksi:
Onnistuuko tämä sinulta?
Kyllä, tämä onnistuu minulta.
Tällöin keskustelun kohteena on tehtävän toteutettavuus kyseisen henkilön osalta.
Ero ei ole ehdoton.
Mutta se osoittaa, että samaa lopputulosta voidaan tarkastella eri suunnista.
15. ”Onnistuuko sinulta?”: kysymys tehtävän sopivuudesta
Kuvitellaan työtilanne.
Esihenkilö kysyy:
Onnistuuko tämän raportin tekeminen sinulta huomiseksi?
Kysymys ei välttämättä tarkoita:
Osaatko kirjoittaa raportteja?
Työntekijä voi osata kirjoittaa raportteja erinomaisesti.
Mutta hänellä ei ehkä ole riittävästi aikaa.
Siksi hän voi vastata:
Raportin tekeminen kyllä onnistuu, mutta ei huomiseksi.
Tämä vastaus erottaa tehtävän yleisen toteutettavuuden aikataulusta.
Juuri tällaiset erot tekevät suomen kielestä kiinnostavan myös työelämän viestinnässä.
16. ”Se ei onnistu”: mitä ei oikeastaan onnistu?
Lause:
Se ei onnistu.
voi tarkoittaa monia asioita.
Tehtävä voi olla liian vaikea.
Aikataulu voi olla mahdoton.
Tarvittava lupa voi puuttua.
Jokin tekninen este voi estää toteutuksen.
Puhuja voi myös käyttää lausetta kohteliaana tai tiiviinä kielteisenä vastauksena.
Esimerkiksi:
Voisitko tulla huomenna aamulla?
Valitettavasti se ei onnistu.
Tässä ei välttämättä puhuta osaamisen puutteesta.
Puhutaan ehdotetun järjestelyn toteutumattomuudesta.
Siksi ilmausta ei onnistu ei pidä tulkita automaattisesti merkiksi kyvyttömyydestä.
17. Onnistuminen ei aina tarkoita tarkoituksellista onnistumista
Ajatellaan tilannetta, jossa ihminen kokeilee jotakin ensimmäistä kertaa.
Hän onnistuu.
Mutta hän ei täysin ymmärrä, miksi.
Hän voi sanoa:
Se onnistui vahingossa.
Tai:
Onnistuin ensimmäisellä yrittämällä, mutta en tiedä, osaisinko tehdä sen uudelleen.
Tämä ei ole ristiriita.
Yksittäinen onnistuminen ja toistettava taito ovat eri asioita.
Siksi onnistumista arvioitaessa kannattaa kysyä:
Oliko tulos tarkoituksellinen?
Oliko se toistettavissa?
Ymmärsikö henkilö, miten tulos syntyi?
Voiko hän soveltaa samaa menetelmää uudessa tilanteessa?
Nämä kysymykset ovat tärkeitä myös opetuksessa.
18. Sujua: onnistuminen ei ole aina sama kuin sujuvuus
Suomessa käytetään usein verbiä sujua.
Esimerkiksi:
Työ sujui hyvin.
Keskustelu sujui luontevasti.
Matka sujui ilman ongelmia.
Sujua voi korostaa toiminnan etenemistä ja sen laatua.
Verrataan:
Keskustelu onnistui.
Keskustelu sujui hyvin.
Ensimmäinen voi kertoa, että keskustelulle asetettu tavoite saavutettiin.
Toinen voi kuvata keskustelun kulkua.
Keskustelu voi sujua mukavasti, vaikka kaikkia ongelmia ei ratkaistaisi.
Ja keskustelu voi johtaa tärkeään ratkaisuun, vaikka se olisi ollut vaikea.
Hyvä lopputulos ja miellyttävä prosessi eivät ole sama asia.
19. Selviytyä: onnistuminen vaikeuksien keskellä
Siirrytään seuraavaan verbiin:
selviytyä
Esimerkiksi:
Selvisin vaikeasta tilanteesta.
Tässä korostuu vaikean tilanteen läpikäyminen tai siitä selviytyminen.
Vertaa:
Onnistuin suorittamaan tehtävän.
Selvisin tehtävästä.
Molemmat voivat ilmaista myönteistä tulosta.
Mutta jälkimmäisessä voi korostua tehtävän vaativuus tai se, että henkilö pystyi vastaamaan tilanteen vaatimuksiin.
Selviytyä ei kuitenkaan tarkoita aina sankarillista selviytymistä.
Voimme sanoa myös:
Selvisin kokeesta.
Selvisin ensimmäisestä työpäivästä.
Selvisimme matkasta ilman suurempia ongelmia.
Merkitys rakentuu tilanteen mukaan.
20. ”Selvisin” ei aina tarkoita ”onnistuin täydellisesti”
Ajatellaan ihmistä, joka muuttaa uuteen maahan.
Hän ei vielä puhu paikallista kieltä hyvin.
Hän joutuu asioimaan virastossa.
Hän tekee virheitä.
Hän pyytää apua.
Hän joutuu palaamaan seuraavana päivänä.
Lopulta hän sanoo:
Selvisin tilanteesta.
Tämä ei välttämättä tarkoita, että kaikki tapahtui täydellisesti.
Se voi tarkoittaa, että hän pystyi käsittelemään tilanteen riittävän hyvin.
Tässä näkyy tärkeä ero täydellisen suorituksen ja käytännöllisen selviytymisen välillä.
Todellisessa elämässä täydellisyys ei aina ole realistinen tai edes tarpeellinen tavoite.
21. Pärjätä: riittävä kyky toimia itsenäisesti
Toinen tärkeä verbi on:
pärjätä
Esimerkiksi:
Pärjään suomeksi.
Tämä voi tarkoittaa, että henkilö pystyy käyttämään suomea riittävästi tarpeisiinsa.
Hän ei välttämättä puhu virheettömästi.
Hän ei välttämättä tunne kaikkia sanoja.
Silti hän pystyy kommunikoimaan.
Verrataan:
Osaan suomea hyvin.
Pärjään suomeksi.
Ensimmäinen arvioi kielitaitoa.
Toinen voi korostaa käytännöllistä selviytymistä suomen kielellä.
Ilmaukset eivät ole täysin vastakkaisia.
Mutta niiden näkökulmat voivat erota toisistaan.
22. ”Pärjään kyllä”: enemmän kuin kieliopillinen väite
Kuvitellaan tilanne, jossa joku tarjoaa apua.
Toinen vastaa:
Kiitos, pärjään kyllä.
Tämä voi tarkoittaa, että hän uskoo selviytyvänsä ilman apua.
Samalla ilmaus voi toimia kohteliaana tapana kieltäytyä tarjotusta avusta.
Sanat eivät siis vain kuvaa toimintakykyä.
Ne voivat myös säädellä ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Sama lause voi ilmaista itsenäisyyttä, rauhoittelua tai kohteliasta kieltäytymistä.
Merkitys riippuu suhteesta, tilanteesta ja äänenpainosta.
23. Jaksaa: kun taito on olemassa mutta voimavarat eivät riitä
Suomessa jaksaa on erityisen tärkeä verbi.
Verrataan:
Osaan tehdä tämän.
Pystyn tekemään tämän.
Jaksan tehdä tämän.
Kolmas lause tuo esiin voimavarat ja kestämisen.
Ihminen voi osata tehdä työn.
Hän voi olla periaatteessa kykenevä siihen.
Mutta hän ei välttämättä jaksa jatkaa juuri nyt.
Esimerkiksi:
Osaan kyllä tämän työn, mutta en jaksa tehdä sitä koko yötä.
Tässä ei ole kyse osaamisen puutteesta.
Kyse on jaksamisen rajasta.
Tämä ero on tärkeä, koska ihmisen kuormitusta ei pidä sekoittaa hänen ammattitaitoonsa.
24. Ehtiä: kun ongelmana on aika
Tarkastellaan verbiä:
ehtiä
Esimerkiksi:
En ehtinyt tehdä tehtävää.
Tämä voi tarkoittaa, ettei aika riittänyt tehtävän tekemiseen.
Vertaa:
En osannut tehdä tehtävää.
En pystynyt tekemään tehtävää.
En ehtinyt tehdä tehtävää.
Ensimmäisessä osaaminen voi puuttua.
Toisessa toimintakyky tai muut edellytykset voivat olla riittämättömät.
Kolmannessa aika ei riittänyt.
Nämä erot voivat johtaa erilaisiin ratkaisuihin.
Jos ongelma on osaaminen, tarvitaan opetusta.
Jos ongelma on toimintakyky, on selvitettävä rajoitus.
Jos ongelma on aika, voidaan joutua muuttamaan aikataulua.
25. Saada tehdyksi: tehtävä tulee valmiiksi
Suomessa voidaan sanoa:
Sain työn tehdyksi.
Tai:
Sain työn tehtyä.
Nämä rakenteet ilmaisevat, että työ saatiin valmiiksi.
Vertaa:
Tein työtä.
Tein työn.
Sain työn tehdyksi.
Ensimmäinen voi kuvata työn tekemistä ilman, että valmistuminen on keskeinen asia.
Toinen esittää työn tehtynä.
Kolmas voi korostaa sitä, että työn valmistuminen saatiin aikaan.
Rakenteiden merkitykset voivat osittain limittyä.
Mutta niiden näkökulmat eivät aina ole samoja.
Erityisen kiinnostavaa on, että saada voi eri rakenteissa ilmaista myös lupaa, vastaanottamista tai aikaan saamista.
Samaa verbiä ei voi ymmärtää irrottamalla sitä lauseen rakenteesta.
26. ”En saanut tehtyä”: miksi lopputulos puuttui?
Kuvitellaan opiskelija, joka sanoo:
En saanut tehtävää tehtyä.
Lause kertoo, ettei tehtävä valmistunut.
Mutta se ei yksin kerro, miksi.
Opiskelija ei ehkä ymmärtänyt tehtävää.
Hänellä ei ehkä ollut aikaa.
Hän saattoi yrittää useita kertoja.
Hän saattoi myös keskeyttää työn muusta syystä.
Siksi on tärkeää erottaa toisistaan havaittu lopputulos ja siitä tehty selitys.
Jos opettaja päättelee suoraan, ettei opiskelija osaa asiaa, päätelmä voi olla väärä.
Ennen ratkaisun valitsemista on selvitettävä, mikä todella esti valmistumisen.
27. Sama ihminen, seitsemän erilaista lausetta
Ajatellaan työntekijää, jonka on ratkaistava tekninen ongelma.
Hänestä voidaan sanoa:
Hän tietää, mikä ongelma on.
Hän tuntee ongelman luonteen.
Hän tuntee järjestelmän.
Hänellä on järjestelmään liittyvää kokemusta tai tuttuutta.
Hän osaa korjata järjestelmän.
Hän hallitsee tarvittavan taidon.
Hän voi korjata järjestelmän.
Korjaaminen on mahdollista.
Hän pystyy korjaamaan järjestelmän.
Hänen toimintakykynsä tai muut edellytyksensä riittävät korjaamiseen.
Hän onnistui korjaamaan järjestelmän.
Korjaus toteutui onnistuneesti.
Hän selvisi vaikeasta korjaustilanteesta.
Hän pystyi käsittelemään vaikean tilanteen.
Nämä lauseet voivat kuvata saman tapahtuman eri puolia.
Yhden lauseen perusteella ei kuitenkaan pidä automaattisesti olettaa kaikkien muiden olevan totta.
28. Kielen oppiminen: miksi ymmärtäminen ei aina riitä?
Kielenoppija voi tunnistaa sanan tekstissä.
Hän voi ymmärtää sen merkityksen.
Hän voi jopa selittää sen kieliopillisen rakenteen.
Mutta todellisessa keskustelussa hän ei välttämättä osaa valita sitä nopeasti.
Esimerkiksi opiskelija saattaa tuntea verbit:
osata
voida
pystyä
onnistua
Mutta kun hänen on kerrottava, miksi jokin tehtävä jäi tekemättä, hänen täytyy valita, mitä hän oikeastaan haluaa sanoa.
En osannut tehdä sitä.
En voinut tehdä sitä.
En pystynyt tekemään sitä.
En onnistunut tekemään sitä.
Jokainen lause ohjaa kuulijan tulkintaa hieman eri suuntaan.
Tätä eroa sanan tunnistamisen ja sen tarkoituksenmukaisen valinnan välillä käsitellään myös tutkimuksessa Why a Word You Understand Is Not Necessarily a Word You Can Choose.
Sanan merkityksen muistaminen on yksi taito.
Oikean merkityksen valitseminen oikeassa tilanteessa on toinen.
29. Mitä tehdä, kun sana puuttuu?
Todellisessa keskustelussa kielenoppija ei aina muista tarvitsemaansa sanaa.
Hän voi silti jatkaa viestintää.
Esimerkiksi:
En muista oikeaa sanaa.
Tarkoitan sellaista laitetta, jolla voi...
Voisitko selittää tämän toisella tavalla?
Ymmärsinkö oikein, että...?
Voinko näyttää, mitä tarkoitan?
Tällaiset ilmaukset eivät korvaa sanaston oppimista.
Ne auttavat kuitenkin käyttämään olemassa olevaa kielitaitoa joustavasti.
Opiskelija ei ehkä vielä osaa ilmaista kaikkea täydellisesti.
Mutta hän voi onnistua viestinnällisessä tehtävässä.
Juuri tässä näkyy ero täydellisen kieliopillisen suorituksen ja käytännöllisen kommunikaation välillä.
30. Todellinen elämä, oppitunti ja koe
Todellisessa elämässä ongelmat eivät aina vastaa harjoituskirjan tehtäviä.
Ihminen voi joutua tilanteeseen, jota hän ei ole harjoitellut.
Hän voi joutua kysymään neuvoa.
Hän voi joutua muuttamaan suunnitelmaansa.
Oppitunnilla tällaisia tilanteita voidaan harjoitella turvallisesti.
Opiskelija voi oppia kuvailemaan, tarkentamaan, kysymään ja kokeilemaan vaihtoehtoisia ilmaisuja.
Kokeessa taas arvioinnin kohteen ja kriteerien on oltava selviä.
Jos tarkoituksena on arvioida luovaa ongelmanratkaisua, sen tulee olla ilmoitettu osa arviointia.
Jos arvioidaan tiettyä opetettua taitoa, opiskelijalta ei pidä vaatia ennalta ilmoittamatta kokonaan uuden menetelmän keksimistä.
Tieto, soveltaminen ja toiminta odottamattomissa tilanteissa liittyvät toisiinsa.
Ne eivät silti ole sama arviointikohde.
31. Yksilöllinen suomen kielen verkko-opetus
Suomen kieltä voidaan opiskella hyvin erilaisiin tarpeisiin.
Joku tarvitsee kieltä arkielämässä.
Toinen valmistautuu työnhakuun.
Kolmas tarvitsee sitä opiskeluun tai Suomessa asumiseen.
Joku ymmärtää jo paljon mutta ei vielä pysty osallistumaan keskusteluihin haluamallaan tavalla.
Siksi yksilöllisessä opetuksessa on tärkeää määritellä, mitä opiskelija haluaa pystyä tekemään kielellä.
Levitin Language School tarjoaa yksilöllistä verkko-opetusta eri kielissä ja oppiaineissa.
Koulun toimintatavasta ja opetustarjonnasta voi lukea Levitin Language Schoolin verkkosivustolta sekä kansainväliseltä Language Learnings -sivustolta.
Suomen kielen opetuksen ajantasaisesta saatavuudesta, opettajista, aikatauluista ja ehdoista voi tiedustella suoraan koulun perustajalta, Tymur Levitiniltä.
Ensimmäisessä viestissä voi kertoa opiskeltavan kielen, nykyisen taitotason, oppimistavoitteen ja sopivat opiskeluajat.
Näiden tietojen perusteella voidaan keskustella sopivista opetusvaihtoehdoista ja käytännön järjestelyistä.
32. Lopuksi: taito, mahdollisuus ja onnistuminen ovat eri asioita
Suomen kieli antaa meille useita tapoja tarkastella ihmisen toimintaa.
Tietää liittyy tietoon.
Tuntea voi liittyä tuttuuteen, kokemukseen tai tuntemukseen.
Osata liittyy usein opittuun taitoon.
Voida ilmaisee mahdollisuutta tai muita tilanteesta riippuvia merkityksiä.
Pystyä korostaa monissa yhteyksissä toimintakykyä ja toiminnan edellytyksiä.
Onnistua liittyy tavoitellun tai hyvän tuloksen saavuttamiseen.
Selviytyä voi kuvata vaikeasta tilanteesta selviämistä.
Pärjätä voi ilmaista riittävää käytännöllistä selviytymiskykyä.
Jaksaa tuo mukaan voimavarat.
Ehtiä tuo mukaan ajan.
Nämä sanat eivät muodosta yksinkertaista asteikkoa, jossa jokainen seuraava verbi olisi edellistä vahvempi.
Niiden merkitykset voivat limittyä.
Mutta jokainen voi nostaa esiin tilanteen eri puolen.
Erityisen kiinnostavaa on, että suomessa onnistuminen voidaan kuvata eri näkökulmista:
Minä onnistuin.
Se onnistui minulta.
Ensimmäisessä ihminen on lauseen subjektina.
Toisessa onnistunut asia nostetaan subjektiksi, ja ihminen ilmaistaan toisessa sijamuodossa.
Molemmat voivat kertoa onnistumisesta.
Mutta ne järjestävät tapahtuman eri tavoin.
Tämä on yksi syy siihen, miksi kielioppia ei kannata nähdä pelkkänä oikeiden päätteiden järjestelmänä.
Kielioppi vaikuttaa siihen, mitä nostamme lauseen keskiöön.
Ja sillä on merkitystä sille, miten ymmärrämme ihmisen suhteen tekoihinsa, mahdollisuuksiinsa ja tuloksiinsa.
”Tieto kertoo, mitä ymmärrämme. Taito kertoo, mitä olemme oppineet tekemään. Mahdollisuus riippuu myös olosuhteista. Onnistuminen taas kertoo, mitä todella tapahtui.”
— Tymur Levitin
Kirjoittajasta
Tymur Levitin on kieltenopettaja, kääntäjä, kirjoittaja ja Levitin Language Schoolin perustaja. Hänellä on yli 22 vuoden opetuskokemus. Hänen tutkimuksensa käsittelevät kielen merkityksiä, kielioppia, sanavalintoja, todellista vuorovaikutusta ja päätöksentekoa.
© 2026 Tymur Levitin. Kaikki oikeudet pidätetään.
Kommentit
Lähetä kommentti